Siis taas meni uuden vuoden juhlat aivan päin mäntyä.
Kävellessäni pitkin kylän keskustaa sain loikkia ja heilua niin kuin Borneolainen passi poliisi. Huligaanien ampumia raketteja lenteli pään korkeudella ja metrin mittaisia mukuloita juoksenteli sankkoina joukkoina kohti. Siis sama kuin juoksisi maratonia helvetissä. Vittu.
Vaikeuksien kautta voittoon, sillä pääsin määrän päähäni. Autossa. Juhla paikalle päästyäni en voinut olla huomaamatta tuttua hajua - epäonnistumista.
Päästyäni sisälle, siis juhla paikkana toimivaan taloon, petyin pahasti.
Kukaan ei itkenyt, vuotanut verta, oksentanut, enkä nähnyt epätoivoisia ihmiskohtaloita.
Siis aivan PERSEESTÄ!!.
Mielialani kuitenkin koheni, sillä kuulin että juhlioiden iloiseen joukkoon oli liittymässä lisää väkeä, naisväkeä.
Kyseiset henkilöt eivät kuitenkaan olleet paikalla tuntia pidempään joten vitutukseni vain kasvoi, sillä odotin, että olisin voinut esitellä neitokaisille ranskankielen taitojani, mutta kun ei niin EI!
Vaikka olisihan se pitänyt arvata. Tässä elämässä eivät onnistu kuin kusipäät ja urheilija nuorukaiset.
Onnistumisesta sain vielä aamulla muistutuksen. Alkoholista johtuvan päänsäryn.
Mr.Charles
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti